Koukkujen ja hyllyjen laitteistokomponenttien, kuten koukkujen, hyllytukien, kannakkeiden, liittimien ja kiinnitysruuvien, kovuus liittyy suoraan niiden kulutuskestävyyteen, muodonmuutoskestävyyteen ja pitkäaikaiseen käyttövarmuuteen. Nämä komponentit valmistetaan tyypillisesti hiiliteräksestä, ruostumattomasta teräksestä tai muista metalleista; niiden lopullinen kovuus vaihtelee materiaalikoostumuksen, valmistusprosessien ja käytettyjen lämpökäsittelymenetelmien mukaan. Esimerkiksi vaikka tavallisten hiiliteräskomponenttien on tasapainotettava lujuutta, sitkeyttä ja työstettävyyttä, tietyt osat, kuten ruuvit tai tapit, voidaan lämpökäsitellä kovuuden lisäämiseksi. Samoin ruostumattomasta teräksestä valmistettujen komponenttien kovuus vaihtelee tietyn metalliseoslaadun ja sen käsittelytilan mukaan. On tärkeää huomata, että kovuus ei ole synonyymi kantavuudelle; kovempi materiaali ei välttämättä ole parempi jokaisessa käyttökohteessa. Jos materiaali on liian kovaa, mutta sillä ei ole riittävää sitkeyttä, se voi halkeilla tai murtua joutuessaan alttiiksi iskuille tai paikalliselle ylikuormitukselle. Tästä syystä kaupallisissa näytteilleasetuksissa käytettävien laitteistojen materiaalien ja kovuustasojen valinnan tulisi perustua sellaisiin tekijöihin kuin tavaran paino, asennustapa, käyttötiheys ja käytettyjen kuormitus-kovuusarvojen luonne. Pelkästään tuotteen laadun arvioinnin ei pitäisi olla ainoa kriteeri.
Sopivat kovuustestausmenetelmät tulee valita materiaalityypin, tuotteen rakenteen ja asiaankuuluvien teknisten eritelmien perusteella. Yleisiä tekniikoita ovat Rockwell-, Vickers- ja Brinell-kovuustestit, joista jokainen sopii tietyille materiaaleille, näytteiden mitoille ja kovuusalueille. Testattaessa pienempiä tai ohuempia komponentteja, kuten koukkuja tai hyllytukia, on kiinnitettävä erityistä huomiota tekijöihin, kuten näytteen paksuuteen, tiettyyn testipaikkaan, pinnan kuntoon ja käytettyyn testikuormaan. Tällaisissa tapauksissa tulee käyttää ohuille tai pienimuotoisille osille suunniteltuja erityisiä testausmenetelmiä, jotta vältetään epätarkkuudet, jotka johtuvat sopimattomista testausolosuhteista. Lisäksi, jos komponenteille on tehty pintakäsittelyjä, kuten galvanointi, galvanointi tai jauhemaalaus, on olennaista tehdä ero perusmateriaalin kovuuden ja pintapinnoitteen ominaisuuksien välillä; pintakäsittelyn aikaansaama naarmuuntuminen ja kulutuskestävyys eivät välttämättä heijasta alla olevan metallialustan kovuutta. Lämpökäsitellyille ruuveille, tappeille ja muille kriittisille kantaville komponenteille voidaan tehdä kattava arviointi siitä, täyttävätkö tuotteet suunnitteluvaatimukset, yhdistämällä kovuustestaus, mittatarkastus ja tarvittavat mekaanisten ominaisuuksien testaukset. Varsinaisen tarkastuksen aikana tulee määrittää kovuusvaatimukset ja hyväksymiskriteerit tuotepiirustusten, materiaaliluokkien, teknisten hankintasopimusten tai sovellettavien standardien perusteella; ei ole tarkoituksenmukaista soveltaa yhtenäisiä kovuusvaatimuksia kaikkiin koukkuihin ja hyllytarvikkeisiin. Vain huolellisella materiaalivalinnalla, valmistusprosessien tiukan valvonnan ja standardoidun testauksen avulla voidaan varmistaa näiden komponenttien vaadittu kovuus ja samalla säilyttää riittävä lujuus, sitkeys, kulutuskestävyys ja käyttöturvallisuus.
